Varainhankinnan ja varainkeruun verotus

Varainhankinta on tärkeä osa monien järjestöjen, yhteisöjen ja hankkeiden toimintaa. Se mahdollistaa monenlaisten projektien rahoituksen ja antaa organisaatioille mahdollisuuden saavuttaa tavoitteensa.

Varainhankinnan aloittaminen ei kuitenkaan ole pelkästään strategian ja luovuuden kysymys; siihen liittyy myös useita juridisia ja verotuksellisia velvoitteita, jotka on syytä tuntea hyvin. Tässä blogissa käymme läpi varainhankinnan ja varainkeruun verotukseen liittyviä keskeisiä asioita Suomessa.

Varainhankinnan suunnittelu 

Kun suunnittelet varainhankintaa, on tärkeää ymmärtää siihen liittyvät verotus- ja lupavaatimukset. Varainhankinnan verotus Suomessa on monivaiheinen prosessi, joka riippuu siitä, millä tavalla varoja kerätään ja mihin niitä käytetään. Tämän oppaan tarkoitus on tarjota sinulle kattava katsaus varainhankinnan verotuksesta, jotta voit aloittaa oman varainhankintakampanjasi turvallisesti ja lainmukaisesti.

Varainhankinnan ja varainkeruun erot 

Varainhankinta ja varainkeruu ovat molemmat tapoja kerätä rahaa erilaisiin tarkoituksiin, mutta ne eroavat toisistaan merkittävästi niin toiminnan luonteen kuin siihen liittyvien juridisten ja verotuksellisten vaatimusten osalta. 

Varainhankinta on laaja käsite, joka kattaa erilaisia tapoja kerätä varoja, kuten tuotemyynnin, tapahtumien järjestämisen, sponsoroinnin ja muunlaisen kaupallisen toiminnan. Varainhankinta voi sisältää esimerkiksi tuotteiden myyntiä, kuten t-paitojen tai kalentereiden myyntiä, jossa ostaja saa vastineeksi fyysisen tuotteen. Varainhankinta voi olla joko vastikkeellista tai vastikkeetonta, mutta se liittyy usein toimintaan, jossa kerätyt varat saadaan vaihtokauppana jonkin palvelun tai tuotteen kautta. Tämä tekee varainhankinnasta usein veronalaista, erityisesti silloin, kun toiminta ylittää tietyt taloudelliset rajat, kuten arvonlisäverovelvollisuuden rajan. 

Varainkeruu, toisaalta, viittaa erityisesti rahankeräykseen ilman vastiketta. Tämä tarkoittaa, että varoja kerätään lahjoituksina, joissa lahjoittaja ei saa mitään konkreettista vastinetta rahalleen. Varainkeruu on tarkasti säänneltyä toimintaa Suomessa, ja siihen tarvitaan yleensä rahankeräyslupa, joka myönnetään ainoastaan tietyille yleishyödyllisille yhteisöille ja järjestöille. Varainkeruu on useimmissa tapauksissa verovapaata, mutta edellyttää, että kerätyt varat käytetään tarkasti siihen tarkoitukseen, johon ne on kerätty. 

Näiden kahden toimintatavan erot ovat tärkeitä, koska ne vaikuttavat siihen, miten varainkeruu tai varainhankinta on suunniteltava, millaisia lupia tarvitaan, ja miten verotus kohdistuu toimintaan. Varainhankinta voi olla monimutkaisempaa verotuksellisesti ja vaatia tarkempaa suunnittelua, kun taas varainkeruu on vahvasti säänneltyä, mutta usein verovapaata, kunhan se noudattaa lainsäädäntöä. 

Varainhankinta ja Suomen Laki 

Varainhankinta on Suomessa tiukasti säänneltyä toimintaa, ja sen harjoittaminen edellyttää tarkkaa lainsäädännön tuntemusta. Suomen laissa varainhankinta kattaa erilaiset rahankeräykset, lahjoitusten keräämisen, tuotemyynnin sekä muunlaisen varojen keräämisen yhdistyksen, järjestön tai muun organisaation toiminnan rahoittamiseksi. Lainmukaisuus on varainhankinnassa keskeistä, sillä laiminlyönnit voivat johtaa seuraamuksiin, kuten sakkoihin tai toiminnan keskeyttämiseen. 

Suomessa julkinen varainhankinta, kuten rahankeräykset, vaatii yleensä poliisin myöntämän rahankeräysluvan. Tämä tarkoittaa, että ennen kuin varainkeruukampanja voidaan aloittaa, on kerättävä tarvittavat luvat ja varmistettava, että toiminta noudattaa rahankeräyslakia. Lupa vaaditaan aina, kun kerätään rahaa yleisöltä ilman suoraa vastiketta, esimerkiksi hyväntekeväisyyskampanjoissa tai yhdistysten varainkeruissa. 

Rahankeräyslupaa ei kuitenkaan tarvita silloin, kun kyseessä on myyntitoiminta, jossa kerätyistä varoista saadaan vastineeksi jokin tuote tai palvelu. Myös pienimuotoiset, tilapäiset varainkeruut, kuten oppilaskunnan varainkeruut esimerkiksi koulun sisällä, voivat olla luvanvaraisuudesta vapautettuja. 

Varainhankinnan lainmukaisuudessa on myös huomioitava järjestön tai yhdistyksen sääntöjen ja toiminta-ajatuksen mukaisuus. Rahankeräyksen on aina oltava järjestön tarkoituksen mukaista, ja kerätyt varat on käytettävä siihen tarkoitukseen, johon ne on ilmoitettu. Tämän varmistamiseksi keräystoiminnan on oltava avointa ja läpinäkyvää, ja siitä on raportoitava selkeästi sekä jäsenistölle että mahdollisille viranomaisille. 

Rahankeräysten lisäksi on huomioitava muut varainhankinnan muodot, kuten arpajaiset, jotka edellyttävät arpajaislupaa, sekä mahdolliset rajoitukset tietyntyyppisille myynti- ja sponsorointitoimille. On suositeltavaa, että varainhankintaa harjoittavat organisaatiot perehtyvät lainsäädäntöön ja tarvittaessa hankkivat asiantuntevaa apua varmistaakseen, että kaikki toiminta on lainmukaista ja asianmukaisesti säänneltyä. 

Noudattamalla Suomen lakia varainhankinnassa, organisaatiot voivat varmistaa toiminnan eettisyyden ja luotettavuuden, mikä puolestaan lisää lahjoittajien ja tukijoiden luottamusta sekä varmistaa toiminnan jatkuvuuden ilman juridisia riskejä. 

Varainhankinnan verotus

Varainhankinnan verotus on monimutkainen prosessi, joka riippuu kerättävien varojen luonteesta ja siitä, miten varainhankinta on järjestetty. Verotuksellisesti varainhankinta voidaan yleisesti jakaa kahteen pääluokkaan: vastikkeettomaan ja vastikkeelliseen keräykseen. Tärkeä seikka verotuksellisesti on myös keräävän tahon ”yleishyödyllisyys”. Yleishyödyllisyyden kriteerit täyttävä yhteisö on verovelvollinen vain saamastaan elinkeinotulosta sekä kunnalle tietyistä kiinteistötuloista.

Vastikkeeton varainhankinta kattaa esimerkiksi lahjoitukset, jotka annetaan ilman, että lahjoittaja saa suoraa vastinetta rahoilleen. Tämä on yleistä hyväntekeväisyysjärjestöjen ja yhteisöjen toiminnassa, joissa varat kerätään puhtaasti hyväntekeväisyyteen tai yleishyödylliseen tarkoitukseen. Näissä tapauksissa lahjoitukset ovat yleensä verovapaita, mutta tietyt ehdot on täytettävä. Lahjoitusten on kohdennuttava yleishyödylliseen toimintaan, ja keräyksen järjestäjän on oltava yleishyödyllinen yhteisö, jolla ei ole voittoa tavoittelevaa toimintaa. Lisäksi on tärkeää, että varojen käyttö vastaa keräyksessä ilmoitettua tarkoitusta, jotta verovapaus säilyy. 

Vastikkeellinen varainhankinta sisältää esimerkiksi tuotemyynnin, palveluiden tarjoamisen tai muun liiketoiminnan, jossa lahjoittaja tai asiakas saa vastineeksi tuotteen, palvelun tai muuta hyötyä. Tämäntyyppinen varainhankinta on usein veronalaista tuloa, koska toiminta vastaa enemmän liiketoimintaa kuin perinteistä lahjoitustoimintaa. Tällöin on olennaista erottaa varainhankinnan tulot muusta liiketoiminnasta ja raportoida ne asianmukaisesti kirjanpidossa. 

Verottajan näkökulma korostaa selkeyden merkitystä varainhankinnan tulojen käsittelyssä. Verottaja haluaa varmistaa, että verovelvolliset tulot, kuten tuotemyynti, käsitellään oikein ja että mahdolliset verovapaat lahjoitukset on eroteltu muusta toiminnasta. Tämän vuoksi varainhankintaa harjoittavien organisaatioiden on pidettävä kirjanpitonsa selkeänä ja dokumentoituna, jotta voidaan varmistaa, että kaikki verotukselliset velvoitteet täytetään. 

Esimerkiksi, jos järjestö myy tuotteita kuten t-paitoja varainhankinnan osana, tulojen arvonlisäverollisuus on huomioitava ja verot maksettava sen mukaisesti. Vastaavasti, jos järjestö saa puhtaasti lahjoituksia ilman vastinetta, nämä tulot voivat olla verovapaita, kunhan ne käytetään ilmoitettuun yleishyödylliseen tarkoitukseen. 

Näin ollen varainhankinnan verotus edellyttää tarkkaa suunnittelua ja ymmärrystä siitä, mikä osa toiminnasta on veronalaista ja mikä voi olla verovapaata. Tämä auttaa välttämään ongelmia verottajan kanssa ja varmistaa, että varainhankinta sujuu lainmukaisesti ja tehokkaasti. 

Varainhankinnan arvonlisäverotus

Varainhankintaan liittyvä arvonlisäverotus (ALV) on keskeinen osa varainhankintastrategian suunnittelua, erityisesti silloin, kun toiminta on jatkuvaa ja merkittävässä määrin harjoitettua. Suomessa arvonlisäverotus koskee pääasiassa tuotemyyntiä ja palveluiden tarjoamista, mutta myös tietyissä tapauksissa varainhankintaa. 

Kun järjestö tai yhteisö myy tuotteita tai palveluita varainhankinnan yhteydessä, sen tulee tarkistaa, täyttyvätkö ALV-velvollisuuden kriteerit. Jos varainhankinta täyttää yritystoiminnan piirteet, kuten säännöllisyys, suunnitelmallisuus ja tulonhankkimistarkoitus, organisaatio voi olla velvollinen rekisteröitymään arvonlisäverovelvolliseksi ja maksamaan arvonlisäveroa saamistaan tuloista. 

Esimerkiksi, jos yhdistys myy kalentereita tai t-paitoja osana varainhankintaansa ja myynnin arvo ylittää vuosittain 15 000 euroa (vuoden 2024 raja), yhdistys joutuu rekisteröitymään arvonlisäverovelvolliseksi ja maksamaan ALV myynnistään. Tällaisessa tilanteessa on tärkeää myös huomioida, että arvonlisävero tulee lisätä tuotteiden myyntihintaan, mikä saattaa vaikuttaa myynnin houkuttelevuuteen tukijoiden keskuudessa. 

Toisaalta, jos varainhankinta on luonteeltaan satunnaista eikä täytä edellä mainittuja kriteerejä, se voi olla arvonlisäverotonta. On kuitenkin tärkeää tehdä selkeä erottelu varsinaisen varainhankinnan ja mahdollisen muun yritystoiminnan välillä, sillä se vaikuttaa verokohteluun. 

Arvonlisäverotuksen huomioiminen varainhankinnassa on erityisen tärkeää, jotta vältetään mahdolliset sanktiot ja ylimääräiset kulut. Organisaatioiden on suositeltavaa konsultoida veroasiantuntijaa tai verottajaa ennen varainhankintatoiminnan aloittamista, jotta kaikki verotukselliset velvoitteet tulevat täytetyiksi asianmukaisesti. Tämä varmistaa, että varainhankinta voidaan toteuttaa tehokkaasti ja lainmukaisesti, mikä lisää luottamusta sekä tukijoiden että verottajan silmissä. 

Kuka saa kerätä rahaa? – rahankeräyslupa Suomessa 

Rahankeräyslupa on välttämätön, kun varoja kerätään yleisöltä ilman vastiketta, kuten lahjoitusten muodossa. Tämä lupa haetaan poliisilta, ja se myönnetään yleensä yleishyödyllisille yhteisöille ja järjestöille. Rahankeräysluvan saamiseksi organisaation tulee osoittaa, että kerättävät varat käytetään lailliseen ja hyväksyttävään tarkoitukseen. 

Luvan hakeminen on tärkeä osa varainhankinnan suunnittelua, ja prosessi voi kestää useita viikkoja. Lupa on voimassa rajatun ajan ja siihen liittyy raportointivelvoite, jonka tarkoituksena on varmistaa, että varat käytetään ilmoitettuun tarkoitukseen. On myös huomattava, että ilman rahankeräyslupaa järjestetty keräys voi johtaa oikeudellisiin seuraamuksiin. 

Ohjeita rahankeräysluvan hakemiseen löydät täältä.

Varainhankinnan verotus esimerkkejä 

Varainhankinnan verotus voi vaihdella suuresti riippuen siitä, miten varoja kerätään ja mihin niitä käytetään. Tässä muutama esimerkki erilaisista varainhankintakampanjoista ja niiden verotuksellisista näkökohdista: 

  • Lahjoitukset hyväntekeväisyysjärjestölle: Lahjoitukset ovat yleensä verovapaita, mutta niiden tulee olla kohdennettu yleishyödylliseen tarkoitukseen. Verovapauden säilyttäminen edellyttää, että järjestö käyttää varat siihen tarkoitukseen, johon ne on kerätty. 
  • Tuotemyynti urheiluseuralle: Jos urheiluseura myy tuotteita, kuten fanituotteita tai leivonnaisia, se voi joutua maksamaan arvonlisäveroa, jos myynnin arvo ylittää arvonlisäverovelvollisuuden rajan. 
  • Tapahtuman järjestäminen: Jos varainhankinta tapahtuu esimerkiksi hyväntekeväisyyskonsertin kautta, tapahtumasta saatavat tulot voivat olla veronalaista tuloa, erityisesti jos tapahtumaan liittyy myyntiä tai palveluntarjontaa. 

Yhteenveto

Varainhankinta on monipuolinen prosessi, joka tarjoaa monia mahdollisuuksia, mutta myös haasteita. On tärkeää tuntea Suomen lainsäädäntö ja verotus, jotta varainhankinta voidaan toteuttaa oikein ja tehokkaasti.

Tuotemyynti, mainosmyynti, tapahtumat ja sponsorointi ovat kaikki tehokkaita tapoja kerätä varoja, mutta niiden verotukselliset ja lakisääteiset velvoitteet on otettava huomioon.

Fundis-sovellus tarjoaa modernin ratkaisun varainhankinnan hallintaan ja sen lakisääteisten velvoitteiden noudattamiseen, mikä tekee siitä erinomaisen työkalun kaikille varainhankintaa harjoittaville tahoille.

Katso video